Näytetään tekstit, joissa on tunniste arkkityypit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste arkkityypit. Näytä kaikki tekstit

20.3.2013

Oinaan syvin olemus - sarvipää vai uhrilammas?



Siivosin työpöydän. (Eli nostin kaikki sen päällä huterina torneina notkuvat kamat sängylle, pyyhin pölyt ja laitoin kynttilöitä palamaan, rosmariinia tuoksulamppuun.) Aurinko paistaa kirkkaana silmiin ikkunan läpi, mutta ei vielä lämmitä. Sitä varten ovat nämä kynttilät ja savipannussa höyryävä yrttitee. Tänään on kevätpäiväntasaus ja astrologien aivan oma ja erityinen päivä, nimittäin kansainvälinen astrologian päivä! Samalla Aurinko siirtyi juuri Oinaaseen, joten se on käyttämämme trooppisen eläinradan ensimmäisellä asteella (nollassa oikeastaan vielä), jota myös oinaspisteeksi kutsutaan. Kun Aurinko aloittaa näin vuotuisen kierroksensa eläinradalla, on "astrologinen uusivuosi" ihan osuva nimitys. Nyt on upea hetki aloittaa jotain uutta ja olla täynnä innostunutta ja aloitteellista keväistä energiaa!

Ja jotain uutta tänään sainkin aikaan. Käynnistin arvonnan Facebook-sivullani tuhannen tykkääjän kunniaksi. Osallistua voi yhdellä, kahdella tai kolmella arvalla ja aikaa on maanantaihin 25.3.13 klo 12.00 saakka. Palkintona on kaksi (yksi kullekin voittajalle) 40€ arvoista lahjakorttia astrologiseen tulkintaan. Kun Aurinko näin osuvasti vie huomiomme Oinaaseen, niin eipähän tyydytä vain hieman sohaisemaan aihetta vaan mennään saman tien syvemmälle. Uskoisin että suurin osa ihmisistä ajattelee virheellisesti tähtimerkkejä ihmistyyppeinä ja perustaa käsityksensä näistä merkeistä siihen, millaisia merkkien edustajia lähipiirissä pyörii. Aurinko Oinaista ei ikävä kyllä aina kuule hyvää sanottavaa. On harvinaista, että joku ihminen puhtaasti edustaisi jonkin tähtimerkin laatua, joten kovin suoria johtopäätöksiä ei tuttujen Oinaiden perusteella kannata Oinaan merkistä tehdä.

Pitää osata ymmärtää ero arkkityyppisen Oinas-energian välillä ja niiden ihmisten välillä, joilla Oinas on vahvana syntymäkartalla. Kaikilla meillähän se jossain siellä kartalla lymyilee, ja vaikkei mitään planeettoja tai akseleita Oinaassa olisikaan, kertoo Marsin sijainti sekä Oinaan merkin huonesijainti siitä, millä elämänalueella aloitteellisuus, innostuneisuus, pioneerimäisyys ja pitelemätön vimma ilmentää omaa yksilöllisyyttään ja itsenäisyyttään ilmenee tai tulisi ilmentyä.Vaikka kartalla olisi kuinka vahva Oinas-lataus, aina sitä ei ole helppo ottaa käyttöön tai ilmaista omassa elämässään. Olen tavannut monia Oinaita (yleensä naisia), jotka ovat olleet lähempänä lammasta kuin tuota dynaamista "minä-ensin" -asenteella varustettua sarvipäätä. Jos lapsen Oinas-laatua ei lapsuudessa tueta, ja varsinkin jos se teilataan kokonaan, voi koko loppuelämä mennä itseä etsiessä. Vaikka Oinaan perusteema on elää todeksi "Minä Olen", näissä tapauksissa se toteutuukin muodossa "Kuka minä olen?".

Aivan äskettäin asiakkaanani oli henkilö, jolla oli keskitaivaalla Aurinko ja Kuu Oinaassa yhtymässä Marsiin. Nousumerkkinä omanarvontuntoinen Leijona. Älkäähän hätäilkö vielä tekemään tulkintaa, tässä esimerkissä nimittäin toteutuu sellainen seikka, joka joskus on tuntunut kohtaamieni ihmisten kohdalla olevan ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Kyseessä ei ollutkaan räiskähtelevää tulienergiaa säkenöivä yksityisyrittäjä, vaan koko elämänsä itseään, omaa suuntaansa ja olemassaolon oikeutusta etsinyt henkilö. Kun vanhempi tai vanhemmat ovat vielä olleet vahvoja Oinas-merkin edustajia, ja syystä tai toisesta olleet sekä sokeita lapsen tarpeille, että valjastaneet lapsen voiman omaan käyttöönsä, on tuloksena usein uhrilammas, joka ei edes halua olla Oinas, koska kaikki Mars-energiaan liittyvä tuntuu uhkaavalta ja vastenmieliseltä. Väkivaltaisen ja arvaamattoman vanhemman tahtoonsa alistaman Oinas-lapsen ainoa keino saada rakkautta ja hyväksyntää on olla kiltti, hiljainen ja pyyteetön - siis kieltää ja unohtaa kokonaan oma todellinen luontonsa. Myöhemmällä iällä elämää etsiessä on vaikea hyväksyä saati alkaa toteuttaa itseään, sillä negatiivisesti Mars/Oinas-energiaa ilmentänyt vanhempi on kauhukuvana mielessä. Tämä samainen asiakas kysyi minulta tulkinnan lopussa aivan loistavan kysymyksen. "Kuva jonka olen saanut Oinaasta lapsuudessani on niin kielteinen, eivätkä muutkaan tuntemani Oinaat ole olleet mitään mukavia ihmisiä, joten kerro minulle, millainen Oinas voi parhaimmillaan olla?" Jos olet Oinas (jonka elämäntehtävä on kasvaa siksi kuka on), on äärimmäisen tärkeää saada mieleensä malli tai esikuva siitä, mitä se oman Auringon (=minuus, elinvoima, motivaatio) laatu parhaimmillaan edustaa. Muuten voi käydä niin, että jää vain statistin rooliin omassa elämässään, eikä koskaan pysty todella kokemaan olevansa se kirkkaana loistava tähti, joka oinasauringon alla syntynyt parhaimmillaan voi olla.

Oinaan laatu on täynnä keväisen raakaa voimaa, sitä energiaa joka saa valtavan transformaation aikaan luonnossa. Se on kirkkaana silmiin paistavaa valoa, joka saa lumet sulamaan ja pakottaa pienet versot jättämään turvallisen lepotilan ja nostamaan päänsä mullasta uteliaina, rohkeina ja seurauksista välittämättä. Oinaassa kiteytyy synnytyksen ja uuden syntymän teema. Kehittynyt Oinas-energia on intuitiivista, ilmaisuvoimaista, nopeaa, rohkeaa ja suorasukaista. Arkkityyppisiä Oinas-hahmoja ovat peloton ja ihanasti omanarvontuntoinen Pikku Myy, joka laukoo totuuksia muiden mielipiteistä piittaamatta sekä Jeanne D'Arc, tuo palavasieluinen soturi, joka antoi sisäisen visionsa kuljettaa ja johdattaa ilman kompromisseja.

Aloitteellisuus, dynaamisuus, toimeliaisuus ja lapsenkaltainen teeskentelemättömyys sekä aitous ovat parasta Oinasta. Oinas on henkinen, aatteelleen omistautuva ja kaikkensa antava. Oinas-energia on itsenäistä, luovaa, vapaata ja riippumatonta. Idealismi ja jopa naiivi sinisilmäisyys saattaa sävyttää Oinas-luonnetta ja tehdä ihmisestä hyvin vilpittömän, puhdassieluisen ja nöyrän. Oinaalla on oltava oma missio ja kaikkein tärkeintä on että hän saa kokea voivansa olla sitä mitä on ilman arvostelua, rajoittamista tai pilkkaa. Moni Oinas hakee koko elämänsä rauhaa ja tasapainoa, mutta se ei voi toteutua kieltämällä oman luontonsa tai olemalla jotain mitä ei ole. Tällainen Oinas toivoo saavansa edes jossain vaiheessa elämäänsä kokea tyyneyden omassa sisimmässään - sen tilan kun ei enää tarvitse taistella oman olemassaolonsa oikeutuksen puolesta tai puolustautua kärsittyjä vääryyksiä vastaan. Tällöin Oinas voi keskittyä siihen mikä hänen elämässään on tärkeintä: uusien polkujen luominen omien askelten alla. Tärkeintä mitä Oinas voi tässä elämässä saavuttaa on kokea joka solullaan: "Minä olen - ja se mitä olen on erittäin ok!" 

5.6.2012

Velhoja ja lohikäärmeitä - tarina Pluto-ajasta


Rakastan tarinoita. Ja vielä enemmän kuin tarinoiden juonta, rakastan tarinoihin kätkettyä symboliikkaa, metaforia ja mielikuvia, jotka uskomattomalla herkkyydellä ja tarkkuudella kuvaavat ihmisten elämässään kohtaamia vaiheita ja ilmiöitä. Jumaltarustoissa on astrologian juuret. Päähäni pälkähti kerran ajatus, että mytologia on ihmispsyyken arkeologiaa, vaikkakin ajankohtaista yhtä edelleen - ja niin kauan kuin ihmiset vihaavat ja rakastavat, saavat lapsia ja eroavat, kärsivät, toipuvat, rakastuvat uudelleen, menettävät, toivovat ja lopulta kuolevat. Vaikeissakin elämäntilanteissa tarina voi yltää sinne, minne mikään muu ei voi koskettaa. Tarina voi antaa ymmärrystä ja voimaa jaksaa silloinkin, kun tuntuu että mikään muu ei enää auta. Mutta miksi? Siksi koska tarina on totta. Jokaisella meillä on omat tarinamme, jotka ovat meille totta. Sellaisen tarinan kuuleminen ja sen sisäistäminen herättää usein voimakkaita tunteita. Tuntuu kuin koko olemuksemme resonoisi tämän tarinan taajuudella. Useimmilla meistä on ollut lapsena tietyt sadut, joista olemme pitäneet enemmän kuin muista. Voit saada arvokasta tietoa itsestäsi muistelemalla lapsuutesi lempitarinoita tai niitä kertomuksia jotka viehättävät sinua nyt. Voit huomata, että niissä on aina jokin samankaltaisuus, jokin henkilökohtainen vastaavuus siihen kuka olet, missä olet ja miksi olet.

Astrologian kursseilla tapahtuu joskus häkellyttävä ilmiö, kun jokin tarina (esimerkiksi Cereksen sydäntäriipaiseva tarina tyttärensä menettämisestä Hadekselle) yhtäkkiä energisoi ilmatilan, kaikki sähköistyvät, hiljenevät ja tuntevat tarinan voiman koskettavana syvällä omassa sydämessään. Nenäliinapaketti jakoon. En ole koskaan huomannut, että teoreettinen opettaminen tai PowerPointien esittely uppoaisi samalla tavalla suoraan kaikkien mielen rakennelmien ja järjen verkostojen läpi suoraan välittömäksi kokemukseksi. Luettelemalla Chironia käsittelevät avainsanat ja teoreettiset ydinideat ihmiset oppivat asioita jotka liittyvät Chironiin. Kertomalla tarinan viisaasta ja epäitsekkäästä Kheiron kentaurista (joka parantumattomasta tuskastaan huolimatta ei katkeroitunut, vaan auttoi ja opetti muita voimakkaan kutsumuksensa ja vilpittömän rakkautensa vuoksi) kuulijat saavat välittömän kokemuksen siitä, mistä Chironissa oikeasti on kysymys.

Viime lauantaina Sub-kanava alkoi taas pitkästä aikaa lähettää BBC:n laadukasta fantasiasarjaa nimeltä Merlin, joka pohjautuu Kuningas Arthurin ja pyöreän pöydän ritarien legendaan. Kyseessä on nuoren Arthurin ja hänen palvelijansa Merlinin kasvutarina. Merlinistähän ajan myötä kehittyi maailman mahtavin velho, joka on tuttu joka ipanalle niin Walt Disneyn piirrettyjen kuin Harry Pottereidenkin kautta. Merlin -sarjan jokainen jakso on täynnä arkkityyppisiä hahmoja, tilanteita ja astrologista symboliikkaa. Viime jakso oli häkellyttävin Pluto -presentaatio, jota olen pitkään aikaan nähnyt. Ohjelman keskellä oli eräs pätkä, jota hyvällä syyllä voisi käyttää opetusmateriaalina Plutoa käsittelevällä kurssilla tai luennolla. Kuvaan sen teille tässä sanallisesti mahdollisimman tiivistetyssä muodossa, ja papukaijamerkki sille, joka löytää siitä oleellisimmat Pluto-symbolit ja Pluto-aikaan tai Pluto-persoonallisuuteen liittyvät metaforat.

Kuningas oli kasvattanut vuosikaudet kaunista ottotytärtään Morganaa kuin omaansa. Monien sattumusten myötä tämä Kuninkaaseen uppiniskaisesti ja kaunaisesti suhtautunut nuori neito, Lady Morgana, oli kadonnut jälkiä jättämättä ja ollut melkein kaksi vuotta kadoksissa. Hänen löydyttyään tyttö näytti muuttuneen täysin. Hän oli nöyrä, kuuliainen ja kunnioittava. Tarkkanäköisen Merlinin epäilykset heräsivät viimeistään siinä vaiheessa, kun vartija löytyi murhattuna ja Kuningas alkoi nähdä näkyjä kuolemaan tuomitsemistaan henkilöistä. Kuningas vaipui epätoivoon ja menetti järkensä. Kuninkaan poika masentui, kieltäytyi ottamasta isänsä paikkaa, ja näin ollen hallitsijaa vailla oleva valtakunta oli heikentynyt ja vaarassa. Eräänä iltana Merlin lähti seuraamaan Morganaa, joka juoksi suuren viittansa alla piilotellen linnaa ympäröivään synkkään metsään. Merlin näki kuinka Morgana tapasi siellä ilkeän noidan (sisarensa) ja kertoi tälle juonensa onnistuneen. Morganan Kuninkaan sängyn alle asettama mustaa myrkkylientä tihkuva alruunanjuuri oli tehnyt tehtävänsä ja aiheuttanut Kuninkaan hulluuden.

Morgana oli kuitenkin huomannut että Merlin oli seurannut häntä, ja hänen paha ja voimakas noitasisarensa kietoi Merlinin taikakahleisiin, jotka kiristyivät jokaisella yrityksellä irtautua niistä. Sisarukset jättivät Merlinin yksin metsään kuolemaan, ja lähtivat valloittamaan linnaa apuun kutsumansa kuolleiden armeijan kanssa. Merlin yritti taikavoimillaan saada kahleita rikki, mutta ne vain kiristyivät entisestään. Pian hän huomasi jättiläiskokoisten skorpionien lähestyvän häntä piikit iskuvalmiina. Siinä hän nyt oli. Keskellä synkkää metsää, kahleissa ja maassa makaavana, kyvyttömänä tekemään mitään estääkseen hiljalleen lähestyvän varman kuoleman. Skorpionit olivat jo piirittäneet hänet ja olivat juuri iskemäisillään, kun Merlin sai jostakin sisäistä voimaa ja koko olemuksensa keskittäen huusi ilmoihin kutsun vieraalla kielellä. Lohikäärme, joka oli joskus ollut hänen neuvonantajansa, mutta jota hän myös pelkäsi ja vihasi, mutta jonka hän oli aikoinaan sen kanssa solmimansa sopimuksen vuoksi vastahakoisesti vapauttanut, ilmestyi kuin tyhjästä ja puhalsi tulellaan kaikki skorpionit kuoliaiksi. Hän poimi maassa makaavan, kahlitun Merlinin mukaansa ja lensi ilmojen halki takaisin linnaan, jossa sota oli jo alkanut...


Jätän nämä mielikuvat nyt tulkitsematta, sillä uskon että jokaiselta teistä löytyy kyky ymmärtää tarinan symboliikkaa. Jungilaisen unientulkinnan tapaan tarinoita tulkitaan niin, että kaikki siinä esiintyvät asiat kuvaavat yhden psyyken sisältöä. Kuten unissa, niin tarinoissakin jokainen olento, jokainen ilmiö on yhden henkilön oma puoli. Eli jos tämä olisi sinun unesi tai sinun tarinasi, valtakunta kuvaisi sinua, sinä olisit myös hulluksi tullut Kuningas (kirjoitan arkkityypit yleensä isolla), masentunut Kuninkaan poika, olisit myös petollinen Sisar (Morgana), Noita, Velho ja Lohikäärme. Kaikki sinun psyykesi eri puolia. Kaikki sinun omaa sisäistä tarinaasi tässä ajassa ja tässä tilanteessa.

Kuten aiemmin Uranuksen transiitteja käsittelevässä kirjoituksessani sanoinkin, uskon vilpittömästi siihen, että kun jokin transiitti koittaa, se on juuri sitä mitä olemme sydämessämme rukoilleet. Pluton transiiteista luennoidessa olen moneen otteeseen käyttänyt vertausta, että Pluto on kuin hyväntahtoinen mutta kauhistuttava lohikäärme, joka on tullut auttamaan meitä ja pelastamaan meidät. Mutta jos pelkäämme sitä kuollaksemme ja mieluummin tuhoudumme kuin annamme lohikäärmeen auttaa (= muutoksen tapahtua), niin sitten se on niin. Pluto-aikana emme useinkaan voi valita sitä mitä tapahtuu, mutta voimme valita sen olemmeko itse muutoksen puolella vai sitä vastaan. Ja se muutos tapahtuu joka tapauksessa.

En voi estää itseäni mainitsemasta vielä tuosta Merlinin tilanteesta, että tuo kahleissa oleminen, tunne siitä että on sidottu, jumissa tai jopa täysin lamaantunut, on tyypillinen kokemus erityisesti isojen Pluto-transiittien alkaessa. Siitä se lähtee. Tässä makaan enkä muuta voi. Kun tapahtuu nöyrtyminen oman elämänsä edessä ja sen tajuaminen, että ei ole enää kuin yksi suunta, ja se on ylöspäin, niin silloin lohikäärme saapuu.


23.10.2010

Fantasiatarinat ja astrologinen kartta

Astrologin päiväkirja osa I

Olin eilen tietokoneeni äärellä tekemässä kirjallista tulkintaa eräästä kartasta, kun yläasteikäinen poikani tuli koulusta. Hän alkoi kertoa päivänsä kuulumisia, jonka myötä ajauduimme keskusteluun fantasiakirjallisuudesta. Poikani kertoi asiantuntevasti siitä, miten jokaisessa fantasiatarinassa pitää olla hyvän ja pahan välinen taistelu, miten tarinoissa on aina tietyt hahmot, kuten sankari, uhattu neito, orpo, tietäjä ja velho. Hänen luokkansa oli äidinkielen tunnilla aloittanut kirjoittamaan tarinaa, jossa kaikki klassiset teemat olisivat mukana.

Niin kuin kaikki murrosikäisten vanhemmat tietävät, välillä tuntuu ettei jälkikasvun kanssa oikein löydy mitään yhteistä. Nuorten ikäkausihaasteena kun on irrottautua ”kalkkeutuneista” vanhemmista ja kyseenalaistaa (ainakin periaatteen tasolla) heidän edustamansa asiat ja arvot. Tartuin siis innoissani tähän yhteiseen puheenaiheeseen ja näytin pojalle edessäni olevaa karttaa: ”Hei, tuohan on juuri sitä mitä minä teen työkseni! Katsohan, tähän kartalle on piirretty oman elämämme ”fantasiatarina”. Täältä löytyy ritari (Mars), prinsessa (Venus), lohikäärme (Pluto), velho (Neptunus) ja kaikki muutkin hahmot!” 



Poika näytti olevan edelleen kuulolla, joten jatkoin inspiroitunutta selostustani. ”Katsopas, täältä kartalta me näemme myös missä suhteissa nämä hahmot ovat toisiinsa. Ovatko sankari ja tietäjä ystäviä, toimivatko ne yhdessä ja pyrkivätkö ne samaan päämäärään. Ymmärrät varmaan millaista on, jos tarinassa tietäjä ja sankari eivät tunnekaan toisiaan tai ovat riidoissa. Tai jos he ovat niin erilaisia, että yhteistyöstä ei oikein meinaa tulla mitään. Joten jos täällä kartalla näkyy, että tietäjä puhuu ihan eri kieltä ja on ihan eri maailmasta sankarin kanssa, sankarin on vaikea toimia tehokkaasti ja menestyksekkäästi, koska häneltä puuttuu tarvittavaa tukea, näkemystä ja viisautta."

"Astrologina voin auttaa ihmistä tulemaan tietoiseksi siitä, millaiset hahmot siellä oman itsen sisällä elävät, ja millaisissa suhteissa ne ovat keskenään. Kun näitä asioita pohdiskelee, niin ne riidoissa olevat hahmot voidaankin saada ymmärtämään toisiaan ja toimimaan yhteistyössä keskenään. Elämä muuttuu silloin paljon mukavammaksi, kun ei enää ole sellaista ristiriitaa, että yksi puoli itsestä pyrkii itään ja toinen länteen, mutta kumpikaan ei ole tietoinen toisesta. Ja silloin ihminen voi paremmin saavuttaa päämääränsä ja ymmärtää miksi hommat eivät aiemmin onnistuneet.” Tässä vaiheessa poika oli jo aikaa sitten poistunut paikalta mielenkiintoisempien puuhien pariin, mutta ajattelin jakaa tämän pienen tuokion teidän kanssanne.

Tästä työssäni nimittäin on kysymys. Vaikka en arkkityypeistä puhuisikaan, ja vaikka tulkitsisin karttaa mainitsematta niitä kertaakaan, siihen tämä kaikki perustuu. Millainen on sisäisen maailmani roolitus ja minkälaista sankaritarinaa luon omassa elämässäni? Pitääkö sankarin taistella lohikäärmeitä vastaan ihan yksin, vai onko mukana auttamassa viisas velho, perusturvasta huolehtiva äitihahmo, nokkela apuri ja tosi rakkaus? Tai ehkäpä tässä tarinassa ei ole lainkaan lohikäärmeitä, vaan ainoastaan pelkkä orporukka, jolle aina käy huonosti…Tulemalla tietoiseksi omista tarinoistamme, voimme luoda niihin toisenlaisen jatkon. Saduissahan kaikki on mahdollista.

Lue myös kirjoitukseni siitä, mitä arkkityypit ovat: Arkkityyppien lyhyt oppimäärä

22.10.2010

Arkkityyppien lyhyt oppimäärä

Monet ihmiset ovat kuulleet termin ”arkkityypit”, mutta eivät sen syvemmin osaa sanoa, mistä siinä oikein on kysymys. Psykologi Carl G. Jung vakiinnutti aikoinaan arkkityyppien käsitteen viittaamaan sellaisiin teemoihin, hahmoihin tai malleihin, jotka ovat kaikille ihmisille yhteisiä, psyykessä luonnostaan esiintyviä alitajuisia ”tyyppejä”. Jung puhui paljon kollektiivisesta alitajunnasta, eli koko ihmiskunnan yhteisestä tiedostamattomasta, josta kumpuavissa tarinoissa arkkityypit esiintyvät.


Psykologi Carol S. Pearson on kehittänyt Jungin arkkityyppiajattelua edelleen, ja hänen kahdentoista arkkityypin järjestelmänsä sisältää paljon yhtymäkohtia astrologiseen tapaan jäsentää ihmispsyykeä. Pearson suhtautuu arkkityyppeihin universaaleina oppaina, jotka ovat olleet läsnä ihmiskunnan kehityksessä aikojen alusta asti. Ne elävät samanaikaisesti ihmispsyyken sisällä ja ulkopuolella. Joten vaikka arkkityypit elävät meissä, myös me elämme arkkityypeissä. Voimme löytää arkkityypit tutkailemalla sisintämme, mutta yhtälailla ulkopuolellamme olevista asioista: myyteistä, tarinoista, taiteesta, luonnosta, tähtikuvioista ja kaikista kulttuureista.

Pearsonin järjestelmässä arkkityyppejä on kaksitoista, ja niitä ovat mm. Viaton, Soturi, Etsijä, Tuhoaja, Luoja ja Rakastaja. Jungilaisen näkemyksen mukaan arkkityyppejä voi olla monia muitakin,  ja niillä voi olla erilaisia nimiä ja muotoja. Esimerkiksi Varjo, Suuri Äiti, Narri, Viisas, Paholainen ja Lapsi ovat arkkityyppejä, jotka ovat jossain muodossa läsnä meidän kaikkien elämässä. Jung kuvasi myös erilaisia arkkityyppisiä tapahtumia, joita kohtaamme kukin matkallamme. Näitä ovat esimerkiksi syntymä, kuolema, rakastavaisten liitto, ero vanhemmista jne.

On olemassa muitakin arkkityyppijärjestelmiä kuin nämä kaksi yllä mainittua. Esimerkiksi henkinen opettaja Caroline Myss kehitti kirjassaan Sielun sopimus oman kahdentoista arkkityypin menetelmän, jota hän käyttää työvälineenään, ja psykiatri Jean Shinoda Bolen sekä astrologi Marja-Liisa Niemi-Mattila ovat käsitelleet kirjoissaan kreikkalaiseen mytologiaan pohjautuvia arkkityyppejä. Näillä arkkityypeillä on vahva yhteys astrologiassa käytettyihin asteroideihin, jotka on nimetty näiden tiettyjen kreikkalaisten jumalien ja jumalattarien mukaan, joita ovat esimerkiksi Afrodite, Persefone, Demeter, Artemis jne.

Astrologisesti ajateltuna arkkityypit eivät pelkästään näy syntymäkartaltamme, vaan myös erilaiset ajan laatua kuvaavat tekniikat voivat paljastaa minkälaiset arkkityypit ovat aktiivisina missäkin elämänvaiheessa. Useimmilla meistä on tietyt "omat" arkkityyppimme, jotka ilmenevät näkyvästi elämässämme, mutta usein ne myös vaihtelevat hieman eri ikäkausien ja elämäntilanteiden myötä.